Vihdoin ja viimein postiluukusta tipahtivat odotetut Nancy Bushit:

Luvassa on siis sukkia, sukkia ja sukkia. Cookien monimutkaisten viritysten jälkeen Nancy Bushin yksinkertaiset kuviot, tuntuvat virkistäviltä ja hartiaystävällisiltä. Lisäksi yksinkertainen kuvio tekee oikeutta upeille sukkalangoille, joita minulla on kertynyt kaappeihin. Ensimmäisenä puikoille pääsivät "Knitting on the Road"-kirjasta Conwy-sukat, jotka ajattelin neuloa miehelleni:

Langaksi otin tuon uuden ihastukseni Araucania Rancon. Ravelryssä tosin hieman haukuttiin lankaa nyppyyntyväksi ja täytyy todeta, että edellisissä Ranco-sukissani on nyppyjä jonkin verran, mutta annettakoon langalle toinenkin mahdollisuus. Nypyt saa aina nukkaleikkurilla pois ja ehkäpä ne sitten myös pysyvät poissa. Ja nyppyisetkin sukat lämmittävät palelevia varpaita.

Nyppyyntymisestä puheen ollen voisin antaa myös kehuja. Alkutalvesta valmistunut Drops-tyylinen jakkuni on ollut melkein päivittäisessä käytössä ja lanka, OnLine Linie 130 Champ, on pysynyt todella siistinä. Suosittelen!

Sukkien neulominen tyssäsi ohjekirjojen odotteluun, joten käsiäni syyhyttäessä tartuin paksuihin puikkoihin ja näpertelin muutaman neuleen tulevalle vauvalle. Jutan hahtuvalangasta syntyivät ruskeat hahtuvavillikset. Yritin tällä kertaa noudatella paremmin ohjetta, mutta tajusin sitten kumminkin, että a) housut tarvitsevat enemmän korkeutta ja b) lisäysten kohdalla ohjeessa oli virhe. Ohjetta noudattamalla toinen lahkeensuu olisi ollut toista leveämpi. Lisäksi päätin tehdä kaikki lisäykset ja kavennukset samalla rivillä, enkä aina puikon alussa, kuten ohje suositteli. Minusta noin tuli paljon siistimpi lopputulos. Vielä pitäisi virkata nyöri vyötärölle, mutta sillä ei ole mikään kiire...

Helpoin tapa päästä eroon työpöydälläni lojuvista kahdesta kerästä Lang-merinoa oli neuloa kerät. Ensimmäisestä syntyi elämäni ensimmäinen siksak-myssy, johon löysin Käspaikasta mainion reseptin. Kun puikot vielä olivat kokoa 6 mm ja neuletiheys 14 s/ 10 cm ei myssyn teossa mennyt montaa tuntia. Pelkäsin kovasti langan loppuvan kesken, sillä ensimmäisestä kerästä jäi vain pahaisia pikkupätkiä sen jälkeen, kun olin virkannut myssyyn solmimisnyörit ja ommellut myssyn kokoon. Yllättävän suurimenekkinen ohje siis...

Lankaa oli kuitenkin se toinenkin kerä ja siitä syntyi perinteinen vauvan kaulahuivi:

Ihan omasta päästä en ohjetta vetäissyt, vaan selailin erilaisia ilmaisia nettiohjeita ja tarkastelin, miten muut näitä huiveja olivat tehneet. En kuitenkaan noudattanut mitään ohjetta sellaisenaan, vaan tein huivista sellaisen, kuin mitä siitä itse halusin. 50 gramman kerästä jäi hieman enemmän kuin mitä kypärämyssyn tapauksessa, mutta niin vähän, ettei loppupätkästä kyllä saa enää mitään neulottua. Haaveissani olleet sukat ja lapaset siis pitää unohtaa, ellen sitten shoppaa lisää vihreää merinoa.

Nyt vain sitten jään odottelemaan sukkakirjoja ja sillä välin jatkan sukkalankavyyhtien kerimistä...

Kirjoitinkin jo aiemmin uudesta ihastuksestani Araucania Ranco -sukkalankaan. Tykkään kovasti semisolid-sävyistä, mutta niitä on aika hankala löytää ja usein vyyhdeillä on hintaa liian kanssa. Mallitilkun tiheydeksi sain 27 s/10 cm, kun neuloskelin sitä viime kesänä ennen ranneongelmia, mutta sukkaparia aloittaessani minulla ei ollut enää aavistustakaan, minkä kokoisilla puikoilla mallitilkku oli tehty. Valitsin siis summamutikassa 2,5 mm puikot ja Ampersand sukkien ohjeen täältä ja aloin neuloa. Ohjehan on alumperin Kirstin Kapurin ohje, mutta Bobbi Kraft on tehnyt siitä mainion alhaalta ylös version, jota pyrin noudattelemaan. Mielenkiintoista olikin varsinkin kantapään neulominen, sillä aiemmin olen kokeillut vain tiimalasikantapäätä alhaalta ylös sukkaparia neuloessani. Sukista tuli aika napakan tuntuiset, sillä mallitilkusta poiketen neuletiheyteni oli 29 s/10 cm, mutta luulen sukkien olevan silti käyttökelpoiset. Semisolid lanka olisi kestänyt monimutkaisempaakin kuviota, mutta yksinkertainen mallikin toimi hyvin:

Tällä kertaa sukkien kuvaaminen onnistuikin jo hieman paremmin kuin viimeksi, vaikka apuria ei taaskaan ollut paikalla.

Jostakin syystä minulla on tällä hetkellä kova sukanneulontakuume, joka ei hellitä millään. Tilasinkin lisää yksinkertaisia ohjeita sisältäviä kirjoja, jotka toivottavasti sallivat minulle sukanneulomisen ilman suurempia hartiajumituksia. Nyt jään odottamaan tilaamieni sukkaohjekirjojen saapumista ja valmistaudun tarttumaan uusiin sukkaprojekteihin! 

Sen jälkeen, kun aloitin ensimmäiset sukkani Araucania Rancosta, minua on vaivannut kova Ranco-kuume. Jo useita päiviä olen selannut nettiä, mutta nättejä värisävyjä oli vaikea löytää ja viimeistään postikulut saivat minut pyörtämään ostopäätöksen. Tänään aamiaisella käytiin keskustelua:

Mies: Pitäisiköhän lähteä ulos pulkkamäkeen? Paljonkohan siellä on pakkasta?

Minä: Mulla on vieläkin ihan kamala lankakuume. Olisi kiva käydä lankakaupassa.

Kaarlo (2,5-vee): Minä haluan mukaan lankakauppaan!

Minä: Sitäpaitsi ulkona on ihan kamalan kylmä. Pulkkamäessä ei oikein tarkene.

Mies: Hmm... Pitäisiköhän lainata auto ja lähteä sitten sinne keskustaan.

Kaarlo: Joo!

(Tauko.)

Kaarlo (pohtivasti): Äitillä on kyllä tosi paljon lankaa makuuhuoneessa...

Minä: Tarkoittaako tuo, etten sinun mielestäsi tarvitse lisää lankaa?

Kaarlo: Et! (Miten ihmeessä olen voinut kasvattaa pojasta noin järkevän???)

Minä: Mutta, entä, jos minulla ei ole oikeanlaista lankaa. Voinko sitten mennä ostamaan sitä?

Kaarlo (hymyillen): Joo! (Huh!)

Perhepalaverin perusteella siis sain mahdollisuuden lähteä Hakaniemen kierrokselle perheen miesväki mukanani. Pyörähdettiin Hakaniemen hallissa ostamassa hyvää suklaata ja suunnattiin sitten Käsityötalo Priimaan. Ja sieltä löytyi Rancoa. Vihreää iloisiin kevät-sukkiin:

Ruosteenväri on aina minun mieleeni, vuodenajasta riippumatta:

Oliivinvihertävänrusehtavasta (kuva vääntää vähän liikaa ruskeaan) tulee sukat miehelle. Mies sai valita ruskean ja oliivin välillä ja valitsi tämän:

Ja sitten Langin merinolankakin oli 40 % alessa, joten poimin sitä pari kerää. Näistä olisi tarkoitus neuloa pieni neulesetti masuvauvalle, kunhan pääsen ensin äitiyslomalle:

Ja sitten pienenä heräteostoksena ostin todella kauniita kerrosmerkkejä, joita en ole vielä onnistunut aiemmin hamstraamaan. Näitä voi siis pujottaa neuleen joukkoon merkkaamaan tiettyä kerrosta, mikä helpottaa laskemista:

Kaarlon mielestä ostamani langat olivat nättejä. Siitäkin huolimatta luulen pienen 2,5-vuotiaan silti pitävän äitiään hieman hupsuna, mitä tulee langan ostamiseen. Nyt kuitenkin minulla on sukkalankaa taas pitkäksi aikaa. Enää odottelen parin sukkaohjekirjan saapumista postista ja aloitan todellisen sukkamaratonin.

Viime vuoden toukokuussa aloittamani Kara Shallenbergin Wishbone-sukat Regia Cottonista valmistuivat vihdoin ja viimein, kahdeksan kuukauden tikuttamisen, ranneongelmien, päänsärkyjen ja vaivojen jälkeen. Pahoittelen kuvien laatua -  polvisukista on hirveän hankalaa ottaa kuvia ilman apuria. Iso raskausmaha ei ainakaan helpottanut asiaa, kun retkotin selälläni eteisen lattialla ja yritin kuvata sukkia valkoista vessanovea vasten!

Sukat neulottiin siis 2 mm puikoilla varpaista ylöspäin. Olisin siis voinut jättää projektin kesken missä vaiheessa tahansa, jos olisin halunnut polvisukkia lyhyemmät sukat. Olin kuitenkin varannut sukkia varten kolme kerää lankaa ja halusin käyttää langasta mahdollisimman paljon, sillä inhoan jämälankakeriä. Loppujen lopuksi viimeistä kerää jäi ehkä puolet - ihan tarkkaan en ole jämäkerää punninnut. 

Näihin sukkiin neuloin myös ensimmäisen tiimalasikantapääni, joka onnistui mukavasti - mitään isoja reikiä ei jäänyt ja kantapää istuu hyvin.

Alkuperäisessä ohjeessa sukat loppuivat puolipohkeeseen, joten siitä ylöspäin jouduin improvisoimaan pohjelevennykset, jotka onnistuivatkin ihan mukavasti. Pohkeen yläosassa vielä kavensin pariin otteeseen neljässä kohtaa, parantaakseni sukan istuvuutta. Teräosasta tosin olisin ehkä voinut jättää pari mallikertaa pois, sillä sukat ovat aika reilunmittaiset. Käytännössä ne onneksi kuitenkin saa asettumaan ilman ruttuja päälle.

Viimeisessä kuvassa näkyy vielä pohkeen takaosaa koristava palmikko:

Hämmästyttävää: Nyt näiden sukkien valmistuttua minulla on vain kaksi keskeneräistä neuleprojektia. Toinen on miehen villapaita ja toinen on Malabrigo lacesta hyyyyvin hitaasti valmistuva pitsihuivi, oikea ikuisuusprojektien ikuisuusprojekti.